Скачать с ютуб Rajantakaisia kyliä Pohjois-Vienassa в хорошем качестве

Rajantakaisia kyliä Pohjois-Vienassa

Rajantakaisten karjalaiskylien Vienan-Karjalan osion toisessa ja toistaiseksi viimeisessä videossani esittelen Pohjois-Vienaan kuuluneiden Tuoppajärven ja Pääjärven karjalaiskylien historiaa. Näihin Pohjois-Vienan kyliin ei aiempina vuosisatoina ollut teitä, matkat kuljettiin veneillä vesistöjä pitkin tai metsäpolkuja taivaltaen. Huonojen kulkuyhteyksien vuoksi Pohjois-Vienan kylien historiantutkimus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi Uhtuan ja Vuokkiniemen alueiden historiasta tiedämme huomattavasti enemmän. Yleensä ottaen Pohjois-Vienan kylien asutushistoriasta on varsin vähän kirjallista lähdeaineistoa, pääosa kerätyistä tiedoista on peräisin alueen asukkaiden perimätietoja. Tässä videossa päätietolähteenä olenkin käyttänyt vanhoja sanomalehtiä. Harva suomalaistutkija tai valokuvaaja on käynyt Tuoppajärven ja Pääjärven kylissä ennen Venäjän vallankumousta. Toisin oli Uhtuan ja Vuokkiniemen kylissä, joiden historiaa on tutkittu kymmenien tutkimusmatkailijoiden, kansantieteilijöiden ja valokuvaajien voimin. Ohessa erään suomalaisen kertomus Tuoppajärven luostarista 1900-luvun alussa; ”Tuoppajärven luostari on ainoana uskonnon ja lukutaidon tyyssijana ollut merkityksellinen ympäristönsä elämään. Saaren yksinäisyys ja rauha on sille taattu Tuoppajärven ihanalla saarella. Saarta onkin kutsuttu viimeaikana nimellä Eläjiensaari vaikka sen nimeksi karttoihin on merkitty Suuri saari. Ohikulkijana poikkesin saarelle ja näin siellä vanhuudesta harmaantuneet luostarinrakennukset. Asuinrakennukset olivat karjalaistyyliin rakennettuja, ne oli rakennettu aikanaan vahvoista hirsistä. Katot olivat ajan saatossa jo pudonneet ja maatuneet, mutta rakennusten seinät olivat lujaa tekoa. Saaren rannassa on vielä ehjä luostarin kirkkorakennus, se lienee rakennettu myöhempään aikaan kuin asuinrakennukset? Kun venäjän hallituksen määräyksestä hajoitettiin vanha luostarinkirkko vuonna 1852, munkit muuttivat asumaan Tuoppajärven länsipuolella olleen naisluostarin skiittaan, osa Suomen puolelle. Munkeilla ei ollut luostarisaaressa peltoja ja sen vuoksi rannalla olleen skiitan ympäristössä pidettiin karjaa, joita paimensi karjapaimenet kesäisin. Luostarilla oli kalastusta varten skuunoja, jotka olivat suuria kalastuslauttoja. Samoilla aluksilla kuljetettiin luostarin tarvitsemat polttopuut, heinät ja ruokatarpeet saareen. Munkit kasvattivat saarella mm. sipulia, perunaa, naurista ja kaalia. Lisäelantoa munkit saivat valmistamalla erilaisia käyttötavaraesineitä myyntiin. Omaa uskontoansa munkit nimittivät Suaren veiroksi. Papillisia tehtäviä hoiti luostarin johtaja, he eivät hyväksyneet venäjän ortodoksikirkon pappeja saarelle. Nämä ”vierot” elivät pääosin omien seurassa, tekivät ristinmerkkejä poikkeavasti aiemmasta uskosta, eivät juoneet ja syöneet pakanoiden kanssa samoista astioista ja he pitivät omaa uskontoa pyhempänä kuin venäjän ortodoksien.” Tässä videossa esittelyssä olevia mustavalkoisia valokuvia ovat ottaneet I.K.Inhan lisäksi mm. Ahti Väisänen, Sampo Kilpi ja Osvald Hedenström. Kansanrunonkerääjä Elias Lönnroth kiersi syksyllä 1836 Pistojärven, Tuoppajärven ja Pääjärven alueella keräämässä kansanrunoutta. Matkalta hän sai Pohjois-Vienan kylistä kokoon muutamia loitsu-, hää- ja laulurunoja. Matkan varrella Elias pääsi tutustumaan myös Tuoppajärven vanhauskoisten luostareihin ja kertoi niiden olevan huonokuntoisia. Tosin Eliaksen matkapäivänä satoi kaatamalla vettä ja makuupaikaksi ja yösijaksi annettiin hänelle kylmä vierashuone luostarissa. Videossa olevat valokuvat olen muuttanut värikuviksi kuvankäsittelyohjelmilla. Kesällä 1879 tutkimusmatkailija August Ervasti kävi Tuoppajärvellä. Matkakertomuksessa hän mainitsee Vienan Riihivaarassa olevan 10 taloa, Kokkosalmella 13 taloa, Lohilahdessa 10 taloa, Kiestingissä 30 taloa, Valasjoella 17 taloa ja Sohjanan kylässä hän ei nähnyt taloja ollenkaan. Ervasti jatkoi Tuoppajärveltä matkaansa Röhöön ja Uhtualle. Ruotsalainen taidemaalari kreivi Louis Sparre toteutti Emil Wikströmin kanssa Vienan-Karjalan kiertomatkan kesällä 1892. Matka alkoi juhannuksena ja päättyi elokuun puolivälissä. Miehet etenivät Uhtualta Röhöön ja sieltä edelleen Sohjanan kylään. Miehet päättivät siellä jättää Kiestingin kylät väliin ja jatkoivat kävellen Pääjärven kautta Oulangan kirkonkylään. Matka jatkui Oulankajokea seuraten Paanajärvelle. Paanajärvellä miehet tapasivat Akseli Gallen-Kallelan maalaamassa kuuluisaksi tullutta Paimenpoika -tauluaan. Videossa mainittujen tietolähteiden lisäksi olen käyttänyt lähteenä wikipedian tietoja. #Vienankarjala #Tuoppajärvi #Pääjärvi #Oulanka #Kiestinki #Jelettijärvi #Lohilahti #Kokkosalmi #Sohjana #kuusamo #Paanajärvi #Uhtua #Vuokkiniemi #röhö #ilomantsi #